“Leppäkerttu”

“Leppäkerttu”

Miten sitten “Leppäkerttu”-koru syntyi. Leppäkertut tekevät välillä valtavia vaellusmatkoja parvissa. Vuosi 1966 oli yksi niistä täällä Etelä-Suomessa. Muistan itse sen vuoden, ryntäsin mammalan perunapellolle pikkutyttönä, kun perunavarsien lehdet olivat täynnä leppäkerttuja. Olin hetkessä leppäkerttujen peitossa ja isoäitini kauhuissaan harjasi niitä päältäni pois.

Samana kesänä Liisa koetti pelastaa kuivurista leppäkerttuja niin paljon kuin ehti. Tästä kehittyi kuitenkin idea “Leppäkerttu”-koruun. Hopeaan isketyt reiät olivat leppäkertun pisteet.

Liisan tehdessä vielä itse kaikki korut, hän laittoi pienen hopeapallon tai puolijalokiven sormuspallon sisään. Sormus helisi ja muistutti leppäkertun lentämisestä muodostuvaa “kilahtavaa” ääntä.

“Leppäkerttu”-mallista tulikin yksi Liisan rakastetuimmista koruista. Liisa kehitti tästä ideasta monia erilaisia ja erikokoisia korvakoruja, rintaneuloja, sormuksia ym.

Vuonna 1967 Liisan koruja oli näytillä Helsingissä “Design Centerissä”, Finnhand-messuilla Göteborgissa vuonna 1968. Göteborgin messuilla tuolloin luonnehdittiin Liisan koruja erittäin mielenkiintoisiksi ja persoonallisiksi.

Liisan Leppäkertut olivat ja ovat edelleen suosittuja lahjoja, esim ylioppilaille, syntymäpäiväsankareille ja kun haluaa hemmotella puolisoa.